Ostoksilla Kioton Pokémon Centerissä

Joo, käytiinpä Shunin kanssa yks päivä keskikaupungilla katsastamassa Kioton Pokémon Center. Pokémon Centerillä tarkoitetaan siis kauppaa, jossa myydään kaikenlaista kivaa ja söpöä Pokémon-kamaa ja näitä on Japanissa useampia, mm. Osakassa, Tokiossa, Nagoyassa ja Sapporossa. Tämä Kioton liike on uusin ja se avattiin vasta viikko sitten keskiviikkona. Ei ollenkaan sattumaa, että tänne avattiin uusi Pokémon Center juuri silloin kun itse saavuin, haha ;) Pokémonhan täytti helmikuussa jo huimat 20 vuotta, joten ihan sen kunniaksi pyhitän tälle aivan oman blogipäivityksen. Olin jo pitkään haaveillut pääseväni käymään Pokémon Centerissä joten olinkin ihan fiiliksissä, kun viimein pääsin ostoksille :D

Pokémon Center Takashimayan ostoskeskuksessa

Myynnissä oli mm. erilaisia pehmoleluja

Kiotosta on otettu vaikutteita Gold- ja Silver-peleissä esiintyvään Ecruteak City-nimiseen kaupunkiin, joka usein yhdistetään legendaariseen Ho-Oh-Pokémoniin. Tämän vuoksi myös kaupungin oman Pokémon Centerin ns.maskotiksi valikoitui kyseinen Pokémon.

Kioton liikkeen maskotti, Ho-Oh.

Myynnissä oli kaikenlaista ylisöpöä tavaraa, joista ehkä kaikista söpöin ilmestys on alla kuvassa oleva maiko-Pikachu, jota ilmeisesti ei myydä missään muualla. Haluan itselleni samanlaisen kimonon, mistä noita saisi? Tällä kertaa kyseinen pehmo jäi hyllyyn, mutta aion vielä jossain vaiheessa kaapata sellaisen mukaani. Sen sijaan mukaan tarttui muuta pientä, kuten pieni pehmo, pinssi ja parit sukat, joita sai muistaakseni kolmet yksien hinnalla. Ostin alkuun vain yhdet sukat, mutta kassalla ylipirteä myyjätyttö huomautti, että menossa olisi tällainen tarjous. Pistin Shunin hakemaan parit sukat lisää, koska pitää tommoiset tarjoukset hyödyntää, ja varsinkin kun kyse on Pokémonista :D Sain ostokset tehtyä ja Shunkin nauroi sitä kuinka fiiliksissä olin koko ostosreissun ajan. Joku kerta taas uudestaan, sillä maiko-Pikachu on edelleen saamatta, ja jossain vaiheessa täytyy päästä käymään myös ainakin Osakan Pokémon Centerissä :)

Maiko-Pikachu<3<3

Mukaan tarttuneet ostokset

Mun Shaymin-sukat

Temppelikierroksella Kiotossa

Pari päivää sitten tapasin Shunin isovanhemmat Osakasta sekä äidin, joka matkusti Shikokun saarelta Kiotoon. S:n isoisä oli järjestänyt perheellemme melkoisen kierroksen eri temppeleissä ja esitteli Kioton sekä Japanin historiaa – ja todella asiantuntevalla otteella! Kävimme Kinkaku-jillä, eli Kultaisella Paviljongilla, Ryoan-jillä ja sen kivipuutarhassa, Nijo-linnassa sekä Kiyomizu-deralla. Todella upeita paikkoja jokainen, ja nautin retkestämme suuresti, varsinkin kun S:n ukki oli valmistellut ja suunnitellut tätä suurella sydämellä. Kuulemma hän on suuri Japanin historian harrastaja ja on jopa julkaissut aiheesta pari kirjaa! Olin todella otettu siitä, kuinka paljon vaivaa hän oli eteemme nähnyt. Hän oli tulostanut paljon oheismateriaalia jokaiseen käymäämme kohteeseen liittyen, suunnitellut reitit, kustansi matkat ja pääsyliput ja jopa tarjosi päivän päätteeksi illallisen! Eikä siis ihan missä tahansa ruokapaikassa vaan oikein perinteisessä japanilaisessa ravintolassa, jossa oli tarjolla tyypillistä Kiotolaista ruokaa. Kehtaanko edes sanoa, että yhdelle hengelle asiointi kyseisessä paikassa maksaa päälle 100€. Japanilaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan! 

Kinkaku-ji

Täällä söimme illallista

Annokset olivat pieniä ja hienostuneita

Päivä oli todellakin ikimuistoinen ja pääsin viimein tutustumaan muutamiin Shunin sukulaisiin. Shunin äidin kanssa olin vain kerran jutellut parisen minuuttia LINEn välityksellä joskus viime vuonna, joten oli oikein mukava tavata viimein kasvotusten. Japanikin taipui sen verran, että saimme jonkinlaisia keskusteluja mm. Suomen talvesta aikaiseksi :D Hän toivottikin minut mielihyvin tervetulleeksi Shikokuun, jonne todennäköisesti suuntaamme Golden Weekin aikaan toukokuun alussa, jos aikataulut niin sallii. Perheenikin nautti päivästä suuresti, ja he olivatkin etukäteen varanneet kaikennäköistä pientä suomalaista makeista ja muuta tavaraa kiitokseksi upeasta päivästä. 

Illan päätteeksi suuntasimme kaikki omiin suuntiimme. Perheeni lähti omaan majapaikkaansa, S:n perhe junalla Osakaan ja me S:n kanssa Imadegawaan mun asuntolaa päin. Shun halusi saattaa minut asuntolani portille asti, koska halusi tietää missä tarkalleen ottaen asun ja varmistaa, että pääsen turvallisesti kotiin. Kello ei ollut siinä vaiheessa vielä iltayhdeksää, joten Shun ehdotti, josko tapaisimme yhden hänen ystävistään, joka asuu asuntolani lähellä ja opiskelee niin ikään Doshishassa. Olen jutellut kyseisen tyypin kanssa useampaankin otteeseen LINEn kautta. Käytän hänestä lempinimeä ”German boy”, koska tämä on lukenut hiukan saksaa ja kun ensimmäisen kerran pääsimme puhelimessa juttusille, hän halusi esitellä minulle saksan kielen taitojaan :D Kun viimein tapasimme "in real life", tervehti hän minua saksaksi, mutta sen jälkeen keskustelut käytiin japaniksi tai englanniksi. Mentiin porukalla erääseen izakayaan, japanilaiseen pubiin, jossa tarjotaan monenlaista ruokaa ja juomaa. Siellä hengattiin tunnin verran kunnes lähdettiin kotia päin nukkumaan. 

Porukalla izakayassa

Eilen vierailtiin Arashiyaman bambumetsässä, joka oli yksi ehdottomia äitini must see-kohteita. Todella hieno paikka. Lisäksi kävimme Arashiyaman apinapuistossa. Siellä oman aikamme vietettyämme lähdimme takaisin Kioton keskustaan, koska vanhempani halusivat tehdä vielä viime hetken tuliais- ja matkamuisto-ostokset. Heidän lentonsa koto-Suomeen lähti tänä aamuna, ja menimme Shunin kanssa rautatieasemalle saattamaan ja hyvästelemään heidät. He tuntuivat nauttivan lomastaan ja ainakin äitini olisi halunnut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, ja sanoi tulevansa elokuussa uudestaan :D Toivottavasti heillä on mukava matka takaisin kotiin. 

Arashiyaman bambupuita

Ruokin apinaa :)

Itsehän olen täällä sinne elokuun loppuun asti. Orientaatio yliopistolla alkaa ylihuomenna kirjallisen taitotasokokeen merkeissä, joten vielä on huominen aikaa valmistautua henkisesti :) 

Ensimmäisten päivien kuulumisia ja kommelluksia

Hiphei täällä ollaan! Pitkän ja rasittavan lennon jälkeen päästiin Japanin kamaralle, meikäläinen ei paljoa lennon aikana saanut nukuttua joten kova väsymys painoi päälle. Kansain lentokentälle saavuttuamme käytiin läpi passintarkastukset ja meitsi tietysti tarvitsi myös residence cardin. Kaikki sujui mallikkaasti ja löydettiin jopa oikeaan junaan, jolla pääsimme Kioton rautatieasemalle. Sieltä päätettiin ottaa taksi, jolla suunnattiin hotellille, joka oli jossain toisella puolella kaupunkia. Koska kärsin mielettömästä jet lagista ja väsytti niin sairaasti, otin päikkärit ja päätin ottaa illan ihan rennosti ja olla menemättä minnekään, ja jo iltakahdeksalta menin nukkumaan. Seuraavana päivänä minun piti kuitenkin jo ottaa kaikki kamat ja suunnata omalle asunnolleni. 

Se reissu ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Minulla oli tapaaminen Doshishan Imadegawan kampuksen länsiportilla kello 10.45. Lähdettiin ennen kymmentä etsimään oikeaa bussipysäkkiä, mutta huomaamattamme hypättiinkin väärään suuntaan menevään bussiin. Bussin vaihto oikeaan ja uskoin, että josko nyt pääsisin perille. Kello oli siinä vaiheessa jo 10.50, viisi minuuttia yli sovitun ajan. Hypättiin pois Imadegawassa, mutta mulla ei ollut minkään sortin hajua siitä, missä suunnassa yliopisto oli ja siellä pyörittiin ympyrää ja jouduin pariin otteeseen kysymään tietä vastaantulevilta. Olo oli siinä vaiheessa aika turhautunut, sillä oltiin pyöritty ympäriinsä jo tunnin verran. Päätin ottaa taksin, hyvästelin nopeasti vanhempani, jotka olivat aikeissa mennä keskustaan päin ja hurautin taksilla kohti Doshishaa. Tuntui vähän kurjalta juoksuttaa vanhempiani ympäriinsä noin ja sitten vielä ”hylätä” heidät tuosta noin vain, mutta minun oli päästävä nopeasti yliopistolle ja sieltä asunnolle. Halusin ensin päästä Doshishaan, jotta osaan varmasti paikantaa, mihin kohtaan se tarkalleen ottaen tulee ja sisäistää reitin asuntolasta. Varmistin vielä neuvonnasta reitin asuntolaani ja lopulta pääsin perille. Onneksi matka ei ollut pitkä. Kun pääsin asuntolaan, sieltä tuli asuntolan hoitaja hyvin helpottuneen näköisenä minua vastaan. Pääsin sisälle, jätin kengät eteiseen ja minut ohjeistettiin asuntolan hoitajan toimistoon. Siellä tämä mamma soitti ilmeisesti Doshishan kv-toimistoon kertoakseen, että kadonnut vaihto-opiskelija on päässyt perille. Hoitajatädin seurassa oli yksi japanilainen opiskelija, joka myös vastaa asuntolan huolenpidosta ja auttaa tarvittaessa. Heiltä sain avaimet ja muita tärkeitä papereita, käytiin asuntolan säännöt läpi ja sen jälkeen vielä pari käytännön asiaa ennen kuin pääsin huoneeseeni. 

Asun siis yhdessä yliopiston tarjoamista opiskelija-asuntoloista, joita Doshishalla oli tarjolla useampia.  Tämä, missä majailen, on nimeltään Richard’s House ja se sijaitsee vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Oikein kiva paikka asustella, vaikka säännöt täällä onkin aika tiukat. Asuntola on vain naispuolisille opiskelijoille eikä miesvieraita sallita. Oma isäkin pääsee vierailulle vain jos on myös äiti mukana. Tulla ja mennä saa aivan vapaasti eikä täällä onneksi ole minkäänlaisia ”kotiintuloaikoja”, mutta jos on useamman päivän poissa, täytyy siitä ilmoittaa sekä asuntolan hoitajalle, että Doshishan kv-toimistoon. 

Viime päivät ovat kuluneet totutellessa uuteen asuinympäristöön ja pikkuhiljaa alkavat paikat hahmottua sen verran, että osaa suunnistaa. Tänään oli aamulla asuntolassa orientaatio, jossa kerrattiin säännöt ja neuvottiin mm. jätteiden lajittelusta, joka Japanissa on todella tiukkaa. Myöhemmin päivällä on vielä toinen orientaatio tulipalotilanteisiin liittyen. Iltapäivällä tapaan viimein kymmenen kuukauden erossaolon jälkeen poikaystäväni, jonka kanssa käydään jossain kaupungilla, vaihdetaan kuulumisia ja varmaan törmätään myös vanhempani, joilla oli tälle päivälle omaa ohjelmaa. Viikonlopullekin on paljon tekemistä. 

Anyway, elämä täällä päin maailmaa on lähtenyt ihan hyvin rullaamaan. Kioto on kaunis ja viihtyisä kaupunki ja uskon, että tulen viihtymään täällä hyvin.