Japan Calling Again

Olen taas pitkästä aikaa aktivoitunut ja yritän herätellä tätä blogia pikkuhiljaa jälleen eloon. Tähän alkuun ihan pikakuulumiset: Valmistuin viimein! Nyt oon virallisesti filosofian maisteri, eikä enää yhtään tieteellistä hömppää tai graduilua! Töitä ei tosin tällä hetkellä ole. Olen ollut syksystä asti kansalaisopistolla saksan opettajana, mutta talveksi ei yksikään kurssi käynnistynyt, mikä vähän kyrsii.  

Loppusyksystä tuli myös äkillinen ero poikaystäväni kanssa, mikä tuli itselle aika suurena yllätyksenä, mutta siitäkin olen vähitellen päässyt jaloilleni, ja edelleen ollaan hyvissä väleissä, mikä on tärkeintä. Erosta huolimatta seuraan unelmiani ja Japani kutsuu taas kesällä – tällä kertaa pysyvästi (: 

Löysin ilmoituksen JESP (Japan Emplyoment Success Program) -ohjelmasta, jossa ideana on se, että haet kyseisen ohjelman kautta Japaniin ensin kielikouluun opiskelemaan ja opiskelun ohella tän ohjelman kautta sulle tarjotaan mahdollisuus ensin osa-aikatöihin, jotta saat vähän työkokemusta ja ns. ”jalkaa oven väliin” Japanin työmarkkinoilla. Lopulta sitten tämän ohjelman kautta autetaan löytämään kokoaikaisia töitä, mitä kautta saa sitten työviisumin. Tää kuulosti miun mielestä aika lupaavalta, joten pistin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta hakemusta menemään. Japanin ulkopuolelta on muutenkin aika hankala saada työpaikkaa, koska kaikki firmat ja työnantajat eivät halua sponsoroida viisumia ulkomailla asuville. Tästä siis löytyi aika helppo väylä päästä Japaniin ensin opiskelijaviisumilla ja sen jälkeen on mahdollista muuttaa opiskelijaviisumi työviisumiksi. Lisäksi mulla on erittäin hyvä mahdollisuus kerrata ja opetella lisää japania, koska pelkästään itsenäisesti pänttääminen kirjasta ei oikein natsaa.

JESPin kautta hakemisessa oli vielä sellainen positiivinen puoli, että lukukausimaksuja voi maksaa kuukauden erissä, kun normaalisti monet koulut vaativat sen, että kaikki kurssimaksut tulee hoitaa kerralla, mikä on tuhansia euroja. Lisäksi koulussa voit opiskella niin kauan kuin koetaan tarpeelliseksi. Useimmat opiskelijat saattavat opiskella jopa 1-2 vuotta, toiset vähän vähemmän. 

Noin pari päivää hakemuksen jätön jälkeen sain sähköpostilla kutsun Skype-haastatteluun. Varasin ajan ja yhtenä aamuna olin yhdeksältä skarppina tietokoneen ääressä valmiina haastatteluun. Näiden haastatteluiden ideana oli lähinnä vain kartoittaa hakijoiden motivaatiota Japanissa asumiseen, aiempia kokemuksia Japanista, kielitaitoa jnejne. Mulle soitettiin ihan ajallaan ja ruudun toisessa päässä oli oikein pirtsakka ja mukavanoloinen nuorehko nainen, joka mm. tiedusteli multa miksi haluan lähteä opiskelemaan lisää japania, vaikka mulla oli jo JLPT N2-taso plakkarissa :D No, N1 olisi myös kiva suorittaa joskus ja koulussa preppaaminen saattaisi onnistua helpommin kuin itsenäisesti opiskellen. Haastattelut käydään pääosin englanniksi, mutta koska Japanin päässä oltiin tietoisia miun japanintasosta, ehkä noin puolet haastattelusta oli japaniksi, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. 
 

Noin viikko haastattelun jälkeen sain vahvistuksen siitä, että mut hyväksyttiin virallisesti ohjelmaan ja sitten alkoikin kaiken maailman papereiden ja dokumenttien metsästys viisumihakemusta varten. Sitä varten täytyi kaivaa kymmenen muun paperin ohella mm. koulutodistukset, syntymätodistus ja vaikka mitä. 

 

Koska JESPillä on yhteistyökouluja ympäri Japania Hokkaidolta Okinawalle asti, oli hakijoilla mahdollisuus toivoa kaupunkia/aluetta, minne mieluiten haluaisivat mennä. Allekirjoittanut toivoi pääsevänsä Osakaan tai muualle Kansain alueelle, mutta mut päätettiinkin sijoittaa Yokohamaan, Kantōn alueelle noin 30 km Tokiosta. En siis tiennyt Yokohamasta yhtään mitään muuta, kuin sen suuripiirteisen sijainnin ja on n. 3,7 miljoonalla asukkaallaan Japanin toiseksi suurin kaupunki. Aloinkin enemmän pläräämään matkaoppaita ja Japanista kertovia kirjoja saadakseni kaupungista selvää. Eipä mennyt pitkään, kun olin ihan täpinöissäni, koska Yokohama vaikuttaa tosi siistiltä kaupungilta. Kerroin päätöksestä totta kai myös S:lle, joka myös totesi, että Yokohama on ihan mielettömän kiva kaupunki. 

 

No, taisi kulua vaan reilu viikko, kun JESPin päästä tuli meiliä, että meitsin hakemus on kuulemma niin suosittu, että Tokiossa olisi parikin koulua vielä tappelemassa siitä, että saisivat mut opiskelijaksi. He sitten päättivätkin siirtää mut Tokioon yhteen kouluun, joka kuulemma sopii mulle paremmin kuin tuo Yokohamassa oleva, jonne mut alun perin hyväksyttiin. Yleensä ennen tarvittavien papereiden lähettämistä koulujen kanssa on Skype-haastattelut, mutta mut hyväksyttiin sinne ilman haastattelua. Tää on jotenkin hassua, että mulla on täällä Suomen päässä ollut jotenkin tosi hankala saada edes kesätöitä eikä mua oteta ees siivoushommiin tai joulukortteja lajittelemaan, mut jossain Japanissa pari koulua tappelee siitä, että sais jonkun random-suomalaisen tyyliin puoleksi vuodeksi kouluunsa opiskelemaan :D

Lähtö mulla on vasta heinäkuussa ja on tää odottelu ja päivien laskeminen tuskaista. Vielä on paljon, paljon hoidettavaa. 

Kerron myöhemmin lisää kuulumisia ja tän prosessin edistymisestä. See ya later!