Ai pitäiskö muka olla lähdössä jonnekin?

Jep jep, otsikko kertoo tän hetkiset fiilikset. Ei o yhtään semmonen tunne, että olen kolmen viikon (!!!!) päästä Japanin maaperällä, vaikka viimeiset puoli vuotta oon laskenut päiviä ja tuskaisesti odotellut sitä hetkeä jolloin viimein pääsisi lähtemään. Vähän samanlaiset fiilikset oli kaksi vuotta sitten vaihtoon lähtiessä, ja todellisuus siitä, että on lähdössä ulkomaille pidemmäksi aikaa heräsi vasta lentokentällä saatuani boarding passin kouraan :D  
Ehkä tällä kertaa käy samoin.

Suurin piirtein kaikki jutut mitä tässä ennen muuttoa täytyy hoitaa, on saatu hoidettua. Muuttoilmoitukset ja muut vastaavat ilmoitukset virallisille tahoille, kuten maistraattiin, Kelaan ymsyms. on vielä tekemättä, mutta ne hoituu tosi nopeasti. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä hakemassa viisumi Japanin suurlähetystöstä ja sitten varmaan pitäisikin pikkuhiljaa aloittaa sitä pakkausrumbaa.

Lähtö olisi todennäköisesti heinäkuun 8.päivä. Alun perin sain JESPiltä s-postia, että Japanissa pitäisi olla jo 1. heinäkuuta mennessä, mutta tiedustelin, voisinko saapua viikkoa myöhemmin perhesyiden vuoksi. Veljeni häät sattuvat niin ikään heinäkuun alkuun enkä mielelläni haluaisi jäädä niistä paitsi. 

Sain siis tiedon saapumisajankohdasta vasta pari viikkoa sitten ja viisumia varten vaaditun Certificate of Eligibility-paperin postissa viime viikolla, että nää viimeset hommat joutuu tekemään hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mulla ei ole myöskään vielä mitään tietoa mun asuntolasta tai ylipäätään siitä, missä päin Tokiota asun. Tämänkin saan tietoon vasta sitten kun viisumi on leimattu passiin. Lentolippujakaan en ole edes vielä pystynyt hankkimaan, koska en ole saanut varmaa vastausta siihen, minä päivänä miun oikein pitää paikan päällä olla.

Muuten on JESPin kautta asiat sujunut todella hyvin tähän mennessä, mutta esimerkiksi viisumi- ja asuntolajutuista voisi infota pikkuisen aikaisemmin, ettei jäisi viimeisille viikoille. Kaikilla kun ei ole suurlähetystöä ihan naapurissa eikä Euroopasta välttämättä saa näin lyhyellä varoitusajalla lentoja tarpeeksi kohtuulliseen hintaan. Että vähän kyrsii tää asioiden viime tippaan jättäminen. Lisäksi jos miun oikeasti pitäis muka olla 1.päivä mennessä Japanissa, mun pitäis lähtee jo ensi viikolla!! Älkää unta nähkö, semmoseen en pysty. 

 

Miten vietän viimeiset viikot Suomessa? Löhöän sohvalla ja katson futista. Moikkaan ja hyvästelen ystävät, kaverit, perhetutut ja sukulaiset. Vietän aikaa kotona vanhempien luona. Teen vielä pieniä ostoksia ja ostan kaikkea hyödyllistä, kuten uudet tennarit. Eipä tänä aikana ehdi paljoa muuta tekemäänkään :D

Miksi Japani?

Miksi Japaniin?

Mikä sai sinut kiinnostumaan Japanista?

Muun muassa yllä mainittuja kysymyksiä kuulee melko usein niiltä, joille tulevaisuuden suunnitelmistani ja japanin opiskeluistani olen kertonut. Totta puhuen vielä muutama vuosi sitten en edes osannut kuvitella itseäni asumassa pysyvästi Japanissa, vaan tää idea tuli joskus opiskelijavaihdon jälkeen. Vaihdon aikana rakastuin Japaniin vaan niin totaalisesti. Ihmiset, vieraanvaraisuus ja kulttuuri monissa eri muodoissaan tekivät muhun niin suuren vaikutuksen, että haluan kokea sitä lisää. Ja on miulla sen verran seikkailumieltä ja halua kokeilla jotain erilaista ja ns. poistua siltä omalta mukavuusalueelta. En kyllä tiedä, onko Japaniin muutto poistumista omalta comfort zonelta, olen ilmeisesti omaksunut joitain japanilaisen kulttuurin ja elämäntapojen piirteitä ja kuulemma näytän jotenkin enemmän japanilaiselta. Ei kyllä mitään hajua, miten se ilmenee. 

Ehkä päällimmäinen syy sille, miksi muutan Japaniin, on se, että vaihdon aikana Japani (ja erityisesti Kioto) tuntuivat paljon enemmän kodilta kuin oma koti Suomessa. Se oli jotenkin tosi hassu tunne enkä edes osaa selittää itse mitenkään hyvin, mutta sen puolen vuoden aikana Japani muodostui paikaksi, jossa haluan elää ja jonne kuulun. Tunne korostui mm. viime kesän Japanin-reissulla ja kun astuin koneesta Japanin maaperälle, mulle tuli oikeesti sellanen fiilis, että ”olen kotona” :D

Myös oman urani ja ammatillisen kehityksen takia miusta olisi kiva kokeilla työskentelyä ihan erilaisessa työympäristössä ja työskentelykulttuurissa. Muun muassa kieltenopettajille (pääasiassa englannin) on tosi paljon kysyntää, ja Japani nyt muutenkin haluaa saada lisää ulkomaalaista työvoimaa tulevien Olympialaisten vuoksi. Joten eiköhän myös minunlaiselle löydy jostain töitä. Täältä kun niitä ei muutenkaan ole irronnut.

Monille kiinnostus Japaniin tulee ensisijaisesti populaarikulttuurin, ensi sijassa animaatiosarjojen ja sarjakuvien, kautta. Itselleni kiinnostus Japaniin nousi itse japanin kielestä ensin japanilaisen musiikin kautta, J-Rock on edelleenkin suuressa soitossa. Mulla ei ole mitään muita hienoja erityistaitoja kuin kielitaito, ja vieraat kielet on muutenkin olleet aina kiinnostavia. Joensuussa yliopistossa on siis mahdollista opiskella japania sivuaineena, ja kun selailin eri sivuainevaihtoehtoja fuksivuoden aikana, ajattelin et vois kokeilla tuota japania kun semmoseen olis mahdollisuus. Pian huomasinkin, että täähän onkin aika kiva kieli, jota mielellään opiskelee lisää. 

Vieraat kulttuurit eri tapoineen ovat myös todella kiinnostavia, ja Japanissa minua kiinnostivat (tai kiinnostavat edelleen) perinteisen kulttuurin eri muodot, temppelit ja pyhäköt sekä historia. Tuo anime- ja mangakulttuuri, joka monille tuntuu olevan se päällimmäisin syy opiskella japania, ei itselleni ole koskaan ollut niin suuressa roolissa. Tykkään toki katsella joitain anime-sarjoja, mutta mitenkään suureksi faniksi taikka harrastajaksi en itseäni kutsuisi. Muutenkin sytyn useille sarjoille todella huonosti, ja tälläkin hetkellä katson vain yhtä sarjaa (Gintama <3), jota, myönnettäköön, fanitan ihan täysillä, koska Gintama. Voisin jopa tehdä syvällisen analyysin siitä, kuinka Gintama kuvaa humoristisella, nerokkaalla ja hieman kieroutuneella tavalla tapahtumia Edo-kauden lopulta Meiji-uudistukseen. Samuraita, sci-fiä, toimintaa, komediaa, paikoin vähän häröä huumoria, go watch it now. 

                                                                        

Että tällaisilla fiiliksillä (pahoittelut Gintama-spämmistä, mutta oli pakko). Suomi, joka tapauksessa, on ja tulee aina olemaan mun kotimaa, jota jään kaiholla kaipaamaan ja jonne aina tilaisuuden tullen palaan esim. lomilla. En ole siis lähtemässä täältä pois siksi, että vihaisin Suomea tai mitään. Monessa suhteessa Suomi voittaa Japanin 100-0, mutta heart wants what the heart wants, kuten sanotaan. 

Japan Calling Again

Olen taas pitkästä aikaa aktivoitunut ja yritän herätellä tätä blogia pikkuhiljaa jälleen eloon. Tähän alkuun ihan pikakuulumiset: Valmistuin viimein! Nyt oon virallisesti filosofian maisteri, eikä enää yhtään tieteellistä hömppää tai graduilua! Töitä ei tosin tällä hetkellä ole. Olen ollut syksystä asti kansalaisopistolla saksan opettajana, mutta talveksi ei yksikään kurssi käynnistynyt, mikä vähän kyrsii.  

Loppusyksystä tuli myös äkillinen ero poikaystäväni kanssa, mikä tuli itselle aika suurena yllätyksenä, mutta siitäkin olen vähitellen päässyt jaloilleni, ja edelleen ollaan hyvissä väleissä, mikä on tärkeintä. Erosta huolimatta seuraan unelmiani ja Japani kutsuu taas kesällä – tällä kertaa pysyvästi (: 

Löysin ilmoituksen JESP (Japan Emplyoment Success Program) -ohjelmasta, jossa ideana on se, että haet kyseisen ohjelman kautta Japaniin ensin kielikouluun opiskelemaan ja opiskelun ohella tän ohjelman kautta sulle tarjotaan mahdollisuus ensin osa-aikatöihin, jotta saat vähän työkokemusta ja ns. ”jalkaa oven väliin” Japanin työmarkkinoilla. Lopulta sitten tämän ohjelman kautta autetaan löytämään kokoaikaisia töitä, mitä kautta saa sitten työviisumin. Tää kuulosti miun mielestä aika lupaavalta, joten pistin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta hakemusta menemään. Japanin ulkopuolelta on muutenkin aika hankala saada työpaikkaa, koska kaikki firmat ja työnantajat eivät halua sponsoroida viisumia ulkomailla asuville. Tästä siis löytyi aika helppo väylä päästä Japaniin ensin opiskelijaviisumilla ja sen jälkeen on mahdollista muuttaa opiskelijaviisumi työviisumiksi. Lisäksi mulla on erittäin hyvä mahdollisuus kerrata ja opetella lisää japania, koska pelkästään itsenäisesti pänttääminen kirjasta ei oikein natsaa.

JESPin kautta hakemisessa oli vielä sellainen positiivinen puoli, että lukukausimaksuja voi maksaa kuukauden erissä, kun normaalisti monet koulut vaativat sen, että kaikki kurssimaksut tulee hoitaa kerralla, mikä on tuhansia euroja. Lisäksi koulussa voit opiskella niin kauan kuin koetaan tarpeelliseksi. Useimmat opiskelijat saattavat opiskella jopa 1-2 vuotta, toiset vähän vähemmän. 

Noin pari päivää hakemuksen jätön jälkeen sain sähköpostilla kutsun Skype-haastatteluun. Varasin ajan ja yhtenä aamuna olin yhdeksältä skarppina tietokoneen ääressä valmiina haastatteluun. Näiden haastatteluiden ideana oli lähinnä vain kartoittaa hakijoiden motivaatiota Japanissa asumiseen, aiempia kokemuksia Japanista, kielitaitoa jnejne. Mulle soitettiin ihan ajallaan ja ruudun toisessa päässä oli oikein pirtsakka ja mukavanoloinen nuorehko nainen, joka mm. tiedusteli multa miksi haluan lähteä opiskelemaan lisää japania, vaikka mulla oli jo JLPT N2-taso plakkarissa :D No, N1 olisi myös kiva suorittaa joskus ja koulussa preppaaminen saattaisi onnistua helpommin kuin itsenäisesti opiskellen. Haastattelut käydään pääosin englanniksi, mutta koska Japanin päässä oltiin tietoisia miun japanintasosta, ehkä noin puolet haastattelusta oli japaniksi, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. 
 

Noin viikko haastattelun jälkeen sain vahvistuksen siitä, että mut hyväksyttiin virallisesti ohjelmaan ja sitten alkoikin kaiken maailman papereiden ja dokumenttien metsästys viisumihakemusta varten. Sitä varten täytyi kaivaa kymmenen muun paperin ohella mm. koulutodistukset, syntymätodistus ja vaikka mitä. 

 

Koska JESPillä on yhteistyökouluja ympäri Japania Hokkaidolta Okinawalle asti, oli hakijoilla mahdollisuus toivoa kaupunkia/aluetta, minne mieluiten haluaisivat mennä. Allekirjoittanut toivoi pääsevänsä Osakaan tai muualle Kansain alueelle, mutta mut päätettiinkin sijoittaa Yokohamaan, Kantōn alueelle noin 30 km Tokiosta. En siis tiennyt Yokohamasta yhtään mitään muuta, kuin sen suuripiirteisen sijainnin ja on n. 3,7 miljoonalla asukkaallaan Japanin toiseksi suurin kaupunki. Aloinkin enemmän pläräämään matkaoppaita ja Japanista kertovia kirjoja saadakseni kaupungista selvää. Eipä mennyt pitkään, kun olin ihan täpinöissäni, koska Yokohama vaikuttaa tosi siistiltä kaupungilta. Kerroin päätöksestä totta kai myös S:lle, joka myös totesi, että Yokohama on ihan mielettömän kiva kaupunki. 

 

No, taisi kulua vaan reilu viikko, kun JESPin päästä tuli meiliä, että meitsin hakemus on kuulemma niin suosittu, että Tokiossa olisi parikin koulua vielä tappelemassa siitä, että saisivat mut opiskelijaksi. He sitten päättivätkin siirtää mut Tokioon yhteen kouluun, joka kuulemma sopii mulle paremmin kuin tuo Yokohamassa oleva, jonne mut alun perin hyväksyttiin. Yleensä ennen tarvittavien papereiden lähettämistä koulujen kanssa on Skype-haastattelut, mutta mut hyväksyttiin sinne ilman haastattelua. Tää on jotenkin hassua, että mulla on täällä Suomen päässä ollut jotenkin tosi hankala saada edes kesätöitä eikä mua oteta ees siivoushommiin tai joulukortteja lajittelemaan, mut jossain Japanissa pari koulua tappelee siitä, että sais jonkun random-suomalaisen tyyliin puoleksi vuodeksi kouluunsa opiskelemaan :D

Lähtö mulla on vasta heinäkuussa ja on tää odottelu ja päivien laskeminen tuskaista. Vielä on paljon, paljon hoidettavaa. 

Kerron myöhemmin lisää kuulumisia ja tän prosessin edistymisestä. See ya later!