Miksi Japaniin?
Mikä sai sinut kiinnostumaan Japanista?
Muun muassa yllä mainittuja
kysymyksiä kuulee melko usein niiltä, joille tulevaisuuden suunnitelmistani ja
japanin opiskeluistani olen kertonut. Totta puhuen vielä muutama vuosi sitten
en edes osannut kuvitella itseäni asumassa
pysyvästi Japanissa, vaan tää idea tuli joskus opiskelijavaihdon jälkeen.
Vaihdon aikana rakastuin Japaniin vaan niin totaalisesti. Ihmiset,
vieraanvaraisuus ja kulttuuri monissa eri muodoissaan tekivät muhun niin suuren
vaikutuksen, että haluan kokea sitä lisää. Ja on miulla sen verran
seikkailumieltä ja halua kokeilla jotain erilaista ja ns. poistua siltä omalta
mukavuusalueelta. En kyllä tiedä, onko Japaniin muutto poistumista omalta comfort zonelta, olen ilmeisesti
omaksunut joitain japanilaisen kulttuurin ja elämäntapojen piirteitä ja
kuulemma näytän jotenkin enemmän japanilaiselta. Ei kyllä mitään hajua, miten
se ilmenee.
Ehkä päällimmäinen syy sille,
miksi muutan Japaniin, on se, että vaihdon aikana Japani (ja erityisesti Kioto)
tuntuivat paljon enemmän kodilta kuin oma koti Suomessa. Se oli jotenkin tosi
hassu tunne enkä edes osaa selittää itse mitenkään hyvin, mutta sen puolen
vuoden aikana Japani muodostui paikaksi, jossa haluan elää ja jonne kuulun.
Tunne korostui mm. viime kesän Japanin-reissulla ja kun astuin koneesta Japanin
maaperälle, mulle tuli oikeesti sellanen fiilis, että ”olen kotona” :D
Myös oman urani ja ammatillisen
kehityksen takia miusta olisi kiva kokeilla työskentelyä ihan erilaisessa
työympäristössä ja työskentelykulttuurissa. Muun muassa kieltenopettajille
(pääasiassa englannin) on tosi paljon kysyntää, ja Japani nyt muutenkin haluaa
saada lisää ulkomaalaista työvoimaa tulevien Olympialaisten vuoksi. Joten
eiköhän myös minunlaiselle löydy jostain töitä. Täältä kun niitä ei muutenkaan
ole irronnut.
Monille kiinnostus Japaniin tulee
ensisijaisesti populaarikulttuurin, ensi sijassa animaatiosarjojen ja
sarjakuvien, kautta. Itselleni kiinnostus Japaniin nousi itse japanin kielestä
ensin japanilaisen musiikin kautta, J-Rock on edelleenkin suuressa soitossa. Mulla
ei ole mitään muita hienoja erityistaitoja kuin kielitaito, ja vieraat kielet
on muutenkin olleet aina kiinnostavia. Joensuussa yliopistossa on siis
mahdollista opiskella japania sivuaineena, ja kun selailin eri
sivuainevaihtoehtoja fuksivuoden aikana, ajattelin et vois kokeilla tuota
japania kun semmoseen olis mahdollisuus. Pian huomasinkin, että täähän onkin
aika kiva kieli, jota mielellään opiskelee lisää.
Vieraat kulttuurit eri tapoineen
ovat myös todella kiinnostavia, ja Japanissa minua kiinnostivat (tai
kiinnostavat edelleen) perinteisen kulttuurin eri muodot, temppelit ja pyhäköt
sekä historia. Tuo anime- ja mangakulttuuri, joka monille tuntuu olevan se
päällimmäisin syy opiskella japania, ei itselleni ole koskaan ollut niin
suuressa roolissa. Tykkään toki katsella joitain anime-sarjoja, mutta mitenkään
suureksi faniksi taikka harrastajaksi en itseäni kutsuisi. Muutenkin sytyn
useille sarjoille todella huonosti, ja tälläkin hetkellä katson vain yhtä
sarjaa (Gintama <3), jota, myönnettäköön,
fanitan ihan täysillä, koska Gintama. Voisin jopa tehdä syvällisen analyysin
siitä, kuinka Gintama kuvaa humoristisella, nerokkaalla ja hieman
kieroutuneella tavalla tapahtumia Edo-kauden lopulta Meiji-uudistukseen. Samuraita,
sci-fiä, toimintaa, komediaa, paikoin vähän häröä huumoria, go watch it now.
Että tällaisilla fiiliksillä (pahoittelut Gintama-spämmistä, mutta oli pakko). Suomi,
joka tapauksessa, on ja tulee aina olemaan mun kotimaa, jota jään kaiholla
kaipaamaan ja jonne aina tilaisuuden tullen palaan esim. lomilla. En ole siis
lähtemässä täältä pois siksi, että vihaisin Suomea tai mitään. Monessa
suhteessa Suomi voittaa Japanin 100-0, mutta heart wants what the heart wants, kuten sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti