Kahjot ninjat

Vierailin Kyoto Tōei Studio Park- teemapuistossa, joka tunnetaan myös nimellä ”eigamura”( 映画村) eli elokuvakylä. Teemapuisto on merkittävä historiallisten, menneisiin aikakausiin sijoittuvien elokuvien (Jidaigeki ,時代劇) ja tv-sarjojen kuvauspaikka ja hyvällä tuurilla siellä käydessä voi päästä seuraamaan kuvauksia. Teemapuiston rakennukset on tehty Edo-kauden tyyliin ja kaduilla kävellessään voi tuntea matkustaneensa ajassa taaksepäin ja aistia sen ajan henkeä. Eigamurassa on tarjolla monenlaista aktiviteettia, kuten ninjaleikkejä ja erilaisia ninja- ja samuraiesityksiä. Monet puiston tarjoamista aktiviteeteista ovat suunnattu lähinnä lapsille, mutta allekirjoittanut vähän lapsenmielisenä nautti päivästä suunnattomasti. Teemapuisto ei ole mitenkään erityisen suuri, mutta nähtävää kyllä riitti ihan tarpeeksi. Meidän vierailumme aikana siellä ei ollut mitenkään iso ryysis tai väenpaljous, joten kohteisiin ei tarvinnut kovin pitkään jonottaakaan. Pääsymaksu oli tosin aika suolainen: 2 200 jeniä (n.20€) yhdeltä hengeltä ja joihinkin tiettyihin kohteisiin piti maksaa vielä erikseen. 

 

 

Eigamura sijaitsee Kioton länsiosassa lähellä Arashiyaman bambumetsää ja sinne pääsee junalla päärautatieasemalta Sagano linjaa pitkin noin parissa kymmenessä minuutissa. Perille saavuttuamme kävimme ensin seuraamassa esitystä elokuvan teosta ja kuinka simppelit erikoistehosteet saadaan aikaiseksi. Esityksen aikana pääsimme näkemään myös todella upeita stuntteja ja muutama tosi cool taistelukohtaus. Näyttelijät olivat todella taitavia! 

Ehdottomasti parhaat kokemukset tulivat ”ninja mystery house”- talosta, jossa ideana oli selvittää tiensä huoneesta toiseen ja talosta ulos. Joka huoneessa oli salainen sisäänkäynti, esim. kääntyvä seinä tai salainen oviluukku, joka oli löydettävä, jotta pääsi etenemään. Lisäksi vastaan saattoi tulla pieniä ansoja kuten kaltevia lattioita, joissa tasapaino oli todellakin koetuksella. Pienen seikkailumme jälkeen ja löydettyämme tiemme ulos kokeilimme shuriken-harjoittelua heittotähdillä. Oli muuten tosi hankalaa saada shuriken heitettyä tarpeeksi korkealle, jotta se lentäisi maalitaulua päin. Mulla lähti usein turhan alaviistoon ja vasta viimeisten heittojen kohdalla alkoi luistamaan paremmin. Shunilla taas heitot onnistuivat lähes yhtä hyvin kuin oikeaoppisella ninjalla ja hän sai suurimman osan shurikeneistaan lentämään kohti maalitaulua. No ehkä pienellä harjoittelulla mustakin tulee vielä kunnon ninja ja saan heittotähdet osumaan kohteeseensa. 

Lounastimme yhdessä teemapuiston ravintolassa, minkä jälkeen kiertelimme matkamuistomyymälöissä katselemassa tavaravalikoimaa. Myynnissä oli, yllätys yllätys, paljon ninja- samuraiaiheisia tuotteita, kuten esimerkiksi leikkishurikeneja ja ninja- ja samuraiteemaisten mangasarjojen oheistuotteita (Gintamaa <3). Myöhemmin menimme seuraamaan tosi siistiä ninjaesitystä josta ei toimintaa puuttunut. Tuli taas nähtyä hienoja stuntteja, hyppyjä ja taisteluita. Lisäksi seurasimme myös samuraimiekkailuesitystä, minkä jälkeen halukkailla oli mahdollisuus kokeilla samuraimiekkaa ja leikkimielistä kaksintaistelua.

. 

Orientaatioviikko

Orientaatiot alkoivat viikko sitten torstaina tasokokeiden merkeissä, joista kirjallinen koe oli torstaina ja suullinen koe (haastattelu) perjantaina. Kokeiden tulokset saatiin selville maanantaina ja selviydyin tasolle 4. Doshishassa japanin kielen kurssit on jaettu eri taitotasoille 1-9, joista tason 1 kurssit ovat aloittelijoille ja 9-taso on todella edistyneille japanin puhujille. Olin ihan tyytyväinen kokeideni tuloksiin, vaikka haaveilinkin 5-tasolle pääsystä. Kirjallinen koe oli kyllä ihan hemmetin vaikea ja ennen tulosten julkaisua olin todella hermona ja pelkäsin sitä, etten pääsisi edes tälle neljännelle levelille. 4- tason kurssit ovat jo keskitasoa ja aineopintotasoisia, joten uskon kurssien olevan tarpeeksi haastavia eikä mitään helppoa perushöttöä, mistä ei mulle ole mitään hyötyä, koska perusasiat ovat jo hallussa. 

Tämä viikko oli pyhitetty kursseille ilmoittautumiseen ja kurssilomakkeiden täyttämiseen. Nichibun-opiskelijat voivat opiskella enintään 15 opintopisteen edestä lukukaudessa, mikä on mielestäni tarpeeksi ottaen huomioon että useimmat kurssit ovat vain yhden opintopisteen arvoisia. Itse valitsin kursseja 11 opintopisteen edestä, mutta tuntuu että siinäkin on ihan hitosti liikaa, vaikka parit kaverini haalivat ihan mielettömästi kursseja koko kiintiön täyteen. Toisaalta tää lukuvuosi on ollut mulla aika rento ja syksyllä mulla saattoi olla max. 5 luentoa viikossa, niin ei tuo 10 luentoa viikkoon ole paljon mitään :D Ja myöhemmässä vaiheessa on helppo karsia joitain kursseja pois, jos ei nappaa. 

Koulu alkaa 7. päivä ja odotan mielenkiinnolla, että vaihto-opiskelijan arki pääsee täällä kunnolla alkamaan. Viimeiset pari viikkoa olen suurin piirtein vain leikkinyt turistia kierrellen eri nähtävyyksillä ja shoppaillen. Pitäisi siis jaksaa orientoitua siihen, että kohta pitäisi jaksaa opiskellakin eikä vain lusmuilla, mikä varmaan alkuun tulee olemaan hankalaa, koska kuten jo yllä sanoin, tää vuosi on ollut Joensuussa tosi rento ja nyt pitäisi raahautua yliopistolle joka päivä ma-pe D: Toisaalta yliopiston kampus on tosi nätti ja viihtyisä, että sinne menee kyllä mielellään. Alla muutamia kuvia yliopistolta:

Mielenkiinnolla odotan, kuinka japanin opiskelu lähtee taas pitkähkön tauon jälkeen rullaamaan. Ennen koulun alkua mulla on vielä kolme päivää vapaata, muttei mitään hajua miten vapaapäivät kuluttaisi tehokkaasti. Tiistaina nähdään taas Shunin kanssa ja tehdään jotain kivaa, en tosin tiedä vielä mitä. Viimeksi nähdessämme pari päivää sitten kierreltiin kaupoilla ja käytiin pelihallissa pelaamassa pari erää Pokken Tournamentia- Pokémonmätkintäpeliä jota oon jo pitkään halunnut kokeilla :D Tällä hetkellä meidän kesken voitot ovat tasan 1-1, joten pitää joskus mennä vetämään ratkaiseva erä. 

Ensi viikon aikana pitää myös käydä Doshishan kv-toimistolla hakemassa lasku tämän kuun vuokrasta. Meidän pitää joka kuukausi käydä toimistolla hakemassa lasku vuokrasta ja maksaa se henkilökohtaisesti random postitoimiston tiskillä. Todella ärsyttävää ja epäkäytännöllistä tällaiselle henkilölle, joka maksaa laskunsa aina nettipankin kautta. Japania pidetään usein tekniikan edelläkävijänä, mutta täällä ei tunneta ollenkaan sellaista käsitettä kuin nettipankki ja laskujen maksaminen hoidetaan käteisellä joko postissa, pankissa tai convenience storessa eli konbinissa. No, tämän systeemin kanssa on vain opittava elämään, vaikka se oudolta ja yllättävältä aluksi tuntuukin. On tässä muutaman viimeisen viikon aikana, mitä täällä olen ehtinyt olemaan, tullut vastaan monia hieman outoja juttuja ja käytäntöjä, joita en Japanista aiemmin tiennyt. Ehkä teen jossain vaiheessa jonkinlaisen listauksen näistä yllättävistä ja uusista asioista :)