Unelmieni Japani: Vuosi Japanissa

Heipparallaa!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka ei välttämättä siltä vaikuta, haha. Tähän alkuun pikakuulumiset: Tokiossa eloa on jo vuosi ja tämän viimeisen vuoden aikana olenkin kokenut monenlaista. Syksyn värit, joululoma Suomessa, kiertelyä Tokion ympäristössä ja joskus vähän kauempanakin, koulusta valmistuminen, uusi työpaikka ja työviisumi! Sain töitä ihan upouudessa kansainvälisessä koulussa ja nyt toimin opettajana. Samaan rakennukseen avataan syksyllä myös saman työnantajan perustama uusi japanin kielikoulu, jossa olen myös autellut mm. kääntämällä opetusmateriaaleja japanista englantiin. Tämän lisäksi olen pariin otteeseen toiminut tulkkina työnantajani liikeneuvotteluissa, koska olen ilmeisesti ainoa koko firmassa, joka osaa sujuvasti sekä englantia että japania.

Iltanäkymää Metropolitan Government Buildingin näkoalatasenteelta Shinjukussa

Rakastan työtäni suunnattomasti. Työ vastaa suurin piirtein koulutustani (olen vieraiden kielten opettaja, mutta minulla ei ole korkeakoulutasoista pätevyyttä englannin kieleen) ja pidän lasten kanssa työskentelystä. Koulumme on ensisijaisesti päiväkoti, johon otamme 2-5-vuotiaita. Voisi siis ennemminkin sanoa, että toimenkuvani on lastentarhanopettaja. Meillä on kuitenkin myös after school-ohjelma, mikä tarkoittaa englannin kielen opetusta kaikenikäisille päiväkoti-ikäisistä alakoululaisiin. Olen vastuussa after school-ohjelmasta ja laadin itse opinto- ja tuntisuunnitelmat.
Jokainen työpäivä on erilainen, työympäristö erittäin viihtyisä ja työkavereiden kanssa yhteistyö sujuu ongelmitta. Koulumme on vielä todella pieni ja henkilökuntaan kuuluu lisäkseni japanilainen, joka lähinnä hoitaa toimistotyöt ja australialainen, joka toimii rehtorina ja hänen kanssaan teemme kahdestaan pääsääntöisen opetustyön. Lisäksi työyhteisöön kuuluu japanin kielikoulun opettaja, joka syksyyn asti auttaa sen verran kuin omilta töiltään ehtii.

Työviisumi irtosi yllättävän helposti seuraavaksi kolmeksi (3) vuodeksi eteen päin, mistä olen erittäin yllättynyt. Yleensä opiskelijastatuksesta työntekijäksi vaihtaessa saa alkuun oleskeluluvan vain vuodeksi, mutta tällä kertaa maahanmuuttovirastossa oltiin oikein suopeita. No hyvä näin eikä tarvitse heti vuoden päästä anoa uusimista.

Viime kuukaudet ovat menneet samalla kaavalla: ma-pe 9-18 töitä, arki-illat vietän rauhallisesti kotona hieman opiskellen japania, käyden lenkillä, pelaillen tai vaan oleilemalla tekemättä yhtään mitään. Viikonloput ovat usein vapaita, mutta muutamana lauantai-aamuna kuukaudessa pidämme ilmaistapahtumia koululla, jotta saataisiin houkuteltua lisää oppilaita. Muuten viikonloput vietän joskus leväten kotona, joskus vietän aikaa poikaystäväni Yuukin kanssa. Saatamme toisinaan käydä keskikaupungilla ihmettelemässä Tokion menoa mm. Shibuyassa tai Harajukussa, joskus taas vietämme aikaa rauhallisesti kotona, pelaamme Zelda Breath of the Wildia yrittäen löytää kaikki 900 Korok seedia, mikä on täysi mahdottomuus eikä kummankaan kärsivällisyys riitä semmoiseen.

Elämä Tokiossa on mallillaan. Vuosi sitten laskeuduttuani Japanin maaperälle tunsin palanneeni kotiin kolmen vuoden tauon jälkeen. Kotiuduin heti, vaikka aluksi jännitti muuttaa metropoliin, jossa on asukkaita tuplasti enemmän kuin koko Suomessa. Aiemmat kokemukset Japanissa oleskelusta sekä kielitaito helpottivat sopeutumista merkittävästi. Opiskelijana tietysti raha oli tiukassa ja vaikka teinkin opintojeni ohessa kolmea(!) osa-aikatyötä eivät mitättömät palkkatuloni riittäneet kattamaan kaikkia menojani. Suuri kiitos taloudellisesta tuesta siis vanhemmilleni, joita ilman minun olisi ollut mahdotonta lähteä toteuttamaan unelmiani ja saattaisin edelleen elää NEET-kuplassa ilman mitään mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Mutta nyt minulla on viimein kokoaikatyö säännöllisine työaikoineen, parisuhde ja jos kaikki toimii hyvin, saatamme muuttaa saman katon alle muutaman kuukauden päästä :)

Vaikka olenkin asunut Tokiossa jo vuoden päivät, tuntuu varsinainen itsenäinen elämä Japanissa on vasta kokoaikatyön ja työviisumin myötä (työviisumi myönnettiin jo toukokuussa) alkanut. Tämä on niin suuri kaupunki, että olen ehtinyt muutenkin nähdä vasta murto-osan. Kun asuu täällä, ei välttämättä ole niin suurta hinkua ja kiirettä käydä kaikkia turistirysiä ja nähtävyyksiä kerralla läpi.
Joka tapauksessa, täällä ollaan nyt ja ainakin seuraavat kolme vuotta.

Laitan loppuun muutamia kuvia vuoden varrelta. Niitäkään ei ole kertynyt kovinkaan paljoa, koska monet ottamani kuvat ovat hävinneet jonnekin tai olen itse poistanut syystä tai toisesta :D