Miksi Japani?

Miksi Japaniin?

Mikä sai sinut kiinnostumaan Japanista?

Muun muassa yllä mainittuja kysymyksiä kuulee melko usein niiltä, joille tulevaisuuden suunnitelmistani ja japanin opiskeluistani olen kertonut. Totta puhuen vielä muutama vuosi sitten en edes osannut kuvitella itseäni asumassa pysyvästi Japanissa, vaan tää idea tuli joskus opiskelijavaihdon jälkeen. Vaihdon aikana rakastuin Japaniin vaan niin totaalisesti. Ihmiset, vieraanvaraisuus ja kulttuuri monissa eri muodoissaan tekivät muhun niin suuren vaikutuksen, että haluan kokea sitä lisää. Ja on miulla sen verran seikkailumieltä ja halua kokeilla jotain erilaista ja ns. poistua siltä omalta mukavuusalueelta. En kyllä tiedä, onko Japaniin muutto poistumista omalta comfort zonelta, olen ilmeisesti omaksunut joitain japanilaisen kulttuurin ja elämäntapojen piirteitä ja kuulemma näytän jotenkin enemmän japanilaiselta. Ei kyllä mitään hajua, miten se ilmenee. 

Ehkä päällimmäinen syy sille, miksi muutan Japaniin, on se, että vaihdon aikana Japani (ja erityisesti Kioto) tuntuivat paljon enemmän kodilta kuin oma koti Suomessa. Se oli jotenkin tosi hassu tunne enkä edes osaa selittää itse mitenkään hyvin, mutta sen puolen vuoden aikana Japani muodostui paikaksi, jossa haluan elää ja jonne kuulun. Tunne korostui mm. viime kesän Japanin-reissulla ja kun astuin koneesta Japanin maaperälle, mulle tuli oikeesti sellanen fiilis, että ”olen kotona” :D

Myös oman urani ja ammatillisen kehityksen takia miusta olisi kiva kokeilla työskentelyä ihan erilaisessa työympäristössä ja työskentelykulttuurissa. Muun muassa kieltenopettajille (pääasiassa englannin) on tosi paljon kysyntää, ja Japani nyt muutenkin haluaa saada lisää ulkomaalaista työvoimaa tulevien Olympialaisten vuoksi. Joten eiköhän myös minunlaiselle löydy jostain töitä. Täältä kun niitä ei muutenkaan ole irronnut.

Monille kiinnostus Japaniin tulee ensisijaisesti populaarikulttuurin, ensi sijassa animaatiosarjojen ja sarjakuvien, kautta. Itselleni kiinnostus Japaniin nousi itse japanin kielestä ensin japanilaisen musiikin kautta, J-Rock on edelleenkin suuressa soitossa. Mulla ei ole mitään muita hienoja erityistaitoja kuin kielitaito, ja vieraat kielet on muutenkin olleet aina kiinnostavia. Joensuussa yliopistossa on siis mahdollista opiskella japania sivuaineena, ja kun selailin eri sivuainevaihtoehtoja fuksivuoden aikana, ajattelin et vois kokeilla tuota japania kun semmoseen olis mahdollisuus. Pian huomasinkin, että täähän onkin aika kiva kieli, jota mielellään opiskelee lisää. 

Vieraat kulttuurit eri tapoineen ovat myös todella kiinnostavia, ja Japanissa minua kiinnostivat (tai kiinnostavat edelleen) perinteisen kulttuurin eri muodot, temppelit ja pyhäköt sekä historia. Tuo anime- ja mangakulttuuri, joka monille tuntuu olevan se päällimmäisin syy opiskella japania, ei itselleni ole koskaan ollut niin suuressa roolissa. Tykkään toki katsella joitain anime-sarjoja, mutta mitenkään suureksi faniksi taikka harrastajaksi en itseäni kutsuisi. Muutenkin sytyn useille sarjoille todella huonosti, ja tälläkin hetkellä katson vain yhtä sarjaa (Gintama <3), jota, myönnettäköön, fanitan ihan täysillä, koska Gintama. Voisin jopa tehdä syvällisen analyysin siitä, kuinka Gintama kuvaa humoristisella, nerokkaalla ja hieman kieroutuneella tavalla tapahtumia Edo-kauden lopulta Meiji-uudistukseen. Samuraita, sci-fiä, toimintaa, komediaa, paikoin vähän häröä huumoria, go watch it now. 

                                                                        

Että tällaisilla fiiliksillä (pahoittelut Gintama-spämmistä, mutta oli pakko). Suomi, joka tapauksessa, on ja tulee aina olemaan mun kotimaa, jota jään kaiholla kaipaamaan ja jonne aina tilaisuuden tullen palaan esim. lomilla. En ole siis lähtemässä täältä pois siksi, että vihaisin Suomea tai mitään. Monessa suhteessa Suomi voittaa Japanin 100-0, mutta heart wants what the heart wants, kuten sanotaan. 

Japan Calling Again

Olen taas pitkästä aikaa aktivoitunut ja yritän herätellä tätä blogia pikkuhiljaa jälleen eloon. Tähän alkuun ihan pikakuulumiset: Valmistuin viimein! Nyt oon virallisesti filosofian maisteri, eikä enää yhtään tieteellistä hömppää tai graduilua! Töitä ei tosin tällä hetkellä ole. Olen ollut syksystä asti kansalaisopistolla saksan opettajana, mutta talveksi ei yksikään kurssi käynnistynyt, mikä vähän kyrsii.  

Loppusyksystä tuli myös äkillinen ero poikaystäväni kanssa, mikä tuli itselle aika suurena yllätyksenä, mutta siitäkin olen vähitellen päässyt jaloilleni, ja edelleen ollaan hyvissä väleissä, mikä on tärkeintä. Erosta huolimatta seuraan unelmiani ja Japani kutsuu taas kesällä – tällä kertaa pysyvästi (: 

Löysin ilmoituksen JESP (Japan Emplyoment Success Program) -ohjelmasta, jossa ideana on se, että haet kyseisen ohjelman kautta Japaniin ensin kielikouluun opiskelemaan ja opiskelun ohella tän ohjelman kautta sulle tarjotaan mahdollisuus ensin osa-aikatöihin, jotta saat vähän työkokemusta ja ns. ”jalkaa oven väliin” Japanin työmarkkinoilla. Lopulta sitten tämän ohjelman kautta autetaan löytämään kokoaikaisia töitä, mitä kautta saa sitten työviisumin. Tää kuulosti miun mielestä aika lupaavalta, joten pistin ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta hakemusta menemään. Japanin ulkopuolelta on muutenkin aika hankala saada työpaikkaa, koska kaikki firmat ja työnantajat eivät halua sponsoroida viisumia ulkomailla asuville. Tästä siis löytyi aika helppo väylä päästä Japaniin ensin opiskelijaviisumilla ja sen jälkeen on mahdollista muuttaa opiskelijaviisumi työviisumiksi. Lisäksi mulla on erittäin hyvä mahdollisuus kerrata ja opetella lisää japania, koska pelkästään itsenäisesti pänttääminen kirjasta ei oikein natsaa.

JESPin kautta hakemisessa oli vielä sellainen positiivinen puoli, että lukukausimaksuja voi maksaa kuukauden erissä, kun normaalisti monet koulut vaativat sen, että kaikki kurssimaksut tulee hoitaa kerralla, mikä on tuhansia euroja. Lisäksi koulussa voit opiskella niin kauan kuin koetaan tarpeelliseksi. Useimmat opiskelijat saattavat opiskella jopa 1-2 vuotta, toiset vähän vähemmän. 

Noin pari päivää hakemuksen jätön jälkeen sain sähköpostilla kutsun Skype-haastatteluun. Varasin ajan ja yhtenä aamuna olin yhdeksältä skarppina tietokoneen ääressä valmiina haastatteluun. Näiden haastatteluiden ideana oli lähinnä vain kartoittaa hakijoiden motivaatiota Japanissa asumiseen, aiempia kokemuksia Japanista, kielitaitoa jnejne. Mulle soitettiin ihan ajallaan ja ruudun toisessa päässä oli oikein pirtsakka ja mukavanoloinen nuorehko nainen, joka mm. tiedusteli multa miksi haluan lähteä opiskelemaan lisää japania, vaikka mulla oli jo JLPT N2-taso plakkarissa :D No, N1 olisi myös kiva suorittaa joskus ja koulussa preppaaminen saattaisi onnistua helpommin kuin itsenäisesti opiskellen. Haastattelut käydään pääosin englanniksi, mutta koska Japanin päässä oltiin tietoisia miun japanintasosta, ehkä noin puolet haastattelusta oli japaniksi, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. 
 

Noin viikko haastattelun jälkeen sain vahvistuksen siitä, että mut hyväksyttiin virallisesti ohjelmaan ja sitten alkoikin kaiken maailman papereiden ja dokumenttien metsästys viisumihakemusta varten. Sitä varten täytyi kaivaa kymmenen muun paperin ohella mm. koulutodistukset, syntymätodistus ja vaikka mitä. 

 

Koska JESPillä on yhteistyökouluja ympäri Japania Hokkaidolta Okinawalle asti, oli hakijoilla mahdollisuus toivoa kaupunkia/aluetta, minne mieluiten haluaisivat mennä. Allekirjoittanut toivoi pääsevänsä Osakaan tai muualle Kansain alueelle, mutta mut päätettiinkin sijoittaa Yokohamaan, Kantōn alueelle noin 30 km Tokiosta. En siis tiennyt Yokohamasta yhtään mitään muuta, kuin sen suuripiirteisen sijainnin ja on n. 3,7 miljoonalla asukkaallaan Japanin toiseksi suurin kaupunki. Aloinkin enemmän pläräämään matkaoppaita ja Japanista kertovia kirjoja saadakseni kaupungista selvää. Eipä mennyt pitkään, kun olin ihan täpinöissäni, koska Yokohama vaikuttaa tosi siistiltä kaupungilta. Kerroin päätöksestä totta kai myös S:lle, joka myös totesi, että Yokohama on ihan mielettömän kiva kaupunki. 

 

No, taisi kulua vaan reilu viikko, kun JESPin päästä tuli meiliä, että meitsin hakemus on kuulemma niin suosittu, että Tokiossa olisi parikin koulua vielä tappelemassa siitä, että saisivat mut opiskelijaksi. He sitten päättivätkin siirtää mut Tokioon yhteen kouluun, joka kuulemma sopii mulle paremmin kuin tuo Yokohamassa oleva, jonne mut alun perin hyväksyttiin. Yleensä ennen tarvittavien papereiden lähettämistä koulujen kanssa on Skype-haastattelut, mutta mut hyväksyttiin sinne ilman haastattelua. Tää on jotenkin hassua, että mulla on täällä Suomen päässä ollut jotenkin tosi hankala saada edes kesätöitä eikä mua oteta ees siivoushommiin tai joulukortteja lajittelemaan, mut jossain Japanissa pari koulua tappelee siitä, että sais jonkun random-suomalaisen tyyliin puoleksi vuodeksi kouluunsa opiskelemaan :D

Lähtö mulla on vasta heinäkuussa ja on tää odottelu ja päivien laskeminen tuskaista. Vielä on paljon, paljon hoidettavaa. 

Kerron myöhemmin lisää kuulumisia ja tän prosessin edistymisestä. See ya later!

Long time no see

Kuten kuvasta näkyy, laiskistuin niin paljon ettei vaihtokokemuksieni kirjoittelusta tullut loppua kohden oikein mitään, mutta no can do. Opiskelijavaihtoni päättymisestä Doshishassa on jo vuosi ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että ne Kiotossa viettämäni puoli vuotta ovat olleet elämäni parhaat kuusi kuukautta mitä olen kokenut, hands down. Suomeen palattuani jatkoin (tai aloitin) pakertelua gradun parissa, jonka toivottavasti saisin tän syksyn aikana palautuskuntoon ja sit maisterin paperit ulos. Kaipuu Japaniin on ollut koko vuoden ajan kova ja usein muistelen viimevuotisia kokemuksia ja reissuja mm. Okinawalle, Tokioon ja Hiroshimaan. Koska opiskeluaikani Doshishassa jäi lyhyeksi, olen opiskellut japania itsenäisesti, tartuin haasteeseen ja suoritin hyväksytysti virallisen JLPT (Japanese Language Proficiency Test)-taitotasokokeen tason N2, joka on toiseksi korkein taitotaso. Ihan hyödyllistä olla virallinen todistus omasta taitotasosta, hehe. Jonain päivänä aion totta kai tehdä myös N1-tason, mutta sitä päivää saa odotella vielä jokusen tovin.

Hanamikoji-katu Gionissa

Ostin totta kai itselleni yukatan, joka päällä fiilistelin Gion matsurin tunnelmia

Tokion Muumi-kahvilassa oli tosi söpöjä nää latte-juomat

...ja tosi söpö sisustus! <3

Käytiin paijaamassa siilejä siilikahvilassa, joka sijaitsee Roppongissa. Tää kaveri näytti sellasta naamaa, että "älä koske muhun" :D

Okinawalta

Miyajiman suuri torii-portti Hiroshimassa. Huomatkaa miten paljon vesi on laskenut

Kiipeilyreissulta Daimonji-vuorelle. Taustalla Kioto

Kesällä tuli tehtyä semmonen 10 päivän reissu Japaniin. Vierailin mm. Nagoyassa, Gamagorissa ja Isessä. Lisäksi Shunin eno, joka asuu Osakassa, vei perheineen meidät Arima Onsen-kylpyläkaupunkiin, jossa vietettiin hotellissa yks yö. Ja mulle tarjottiin siis ihan kaikki. Mistään en tarvinnut maksaa. Tämän reissun jälkeen mentiin Shunin isovanhemmille, jotka jo viime vuonna järjestivät ikimuistoisen kierroksen Kiotossa, ja jopa kaks kertaa Narassa (vuos sitten keväällä ja toistamiseen elokuussa kun perheeni tuli Japaniin). Tällä kertaa käytiin katsomassa Amanohashidate, joka on yksi Japanin kolmesta kauneimmasta maisemasta (日本三景) sekä yövyttiin Kinosaki Onsen-kylpyläkaupungissa. Joo, tuli lilluttua Onseneissa aika paljon tällä reissulla, mutta en valita, haha.

Atsuta Jingun pyhättö Nagoyassa

Kinosaki Onsenista. Näitä katuja oli todella mukava kävellä yukatat päällä

Amanohashidate

Mä niin rakastan näitä tällaisia kujia. Kuva Arima Onsenista

Mulla on viimeisen vuoden ajan ollut mielessä hakea töitä Japanista kieltenopettajana. Tässä oonkin silloin tällöin selaillut kaiken maailman ulkomaalaisille suunnattuja portaleja ja nettisivuja avoimista työpaikoista Japanissa ja ajatus olisi ihan tosissaan alkaa hakemaan töitä sen jälkeen kun saan maisterin paperit ulos. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan ja koko prosessin aikana tulee varmasti vuodatettua litroittain kyyneliä ja kirottua kaikki firmat syvimpään maanrakoon, mutta wish me luck! Kun kerroin ideastani porukoille, nää innostui ajatuksesta heti sillä taka-ajatuksella että saisivat jatkossa ilmaisen yöpymispaikan Japanista, haha! :D