Countdown: 1 päivä

Lähtöpäivä on huomenna, mutta tänään ei kyllä ole yhtään sellaiset fiilikset että huomenna pitäisi lähteä jonnekin Japaniin, vaikka koko viikon on ollut vaikea pysyä innostuksesta paikoillaan.

Viikonloppuna olen vain chillaillut kotona ja nauttinut suomalaisesta kotiruuasta, kuten makaronilaatikosta ja lohikeitosta, sillä sitä varmasti jossain vaiheessa tulee ikävä. Mitään ylimääräisiä pakkailujuttuja ei enää tarvitsekaan tehdä, sillä viikon aikana kerkesin tarkastaa matkalaukkuni pariin kymmeneen otteeseen, jottei mukaan tule liikaa mitään ylimääräistä. Ensi viikolle on Kiotoon ilmeisesti luvassa jo lähemmäs +15 astetta, joten en viitsinyt edes ottaa mitään paksua vaatetta. Ja kesähän siellä on tappavan kuuma.

Lento Joensuun lentoasemalta Helsinki-Vantaalle lähtee klo 12.10 ja jatkolento Kansain lentokentälle 17.25. Perille päästään tiistaiaamuna, jolloin saa toivon mukaan majapaikassa levätä mahdolliset jet lagit pois. Omaan asuntolaani pääsen keskiviikkona. Doshisha järjestää vaihtareille pick up-palvelua, eli vapaaehtoiset yliopiston opiskelijat opastavat vaihtarit asunnoilleen, jos vaihtarit sitä haluavat. Siitä piti ilmoittaa maaliskuun alkuun mennessä Doshishan kv-toimistoon, ja lisäksi heille piti ilmoittaa tarkka saapumisajankohta, jotta he osaavat ajoittaa lähettää hakijan vastaan. Yleensä pick up-palvelua tarjotaan vain Kyoto Station-rautatieasemalta ja tänä vuonna vain 16. ja 17. päivä. Koska itse saavun jo päivää aiemmin ja yövyn ensimmäisen yön vanhempieni kanssa heidän varaamassaan hotellissa, joka sijaitsee Doshishan lähellä, minut opastettiin tulemaan keskiviikkona kampukselle, josta minut tullaan hakemaan ja opastamaan asunnolleni. Asuntoni sijaitseekin vain 10min kävelymatkan päässä yliopistolta, plussaa siitä että koulumatka on lyhyt. 

Koska vanhempani viipyvät Japanissa noin viikon verran, aion varmasti viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Orientaatiot ynnä muut alkavat vasta seuraavan viikon lopulla, joten ehtii hyvin tutustua kaupunkiin. Ohjelmaa jo ensimmäiselle viikolle onkin jo reippaasti luvassa ja loppuviikosta pääsen tapaamaan poikaystäväni perhettä, mistä aiheutuu todella suuret paineet kun japanin taitoni eivät vielä tässä vaiheessa ole siinä kunnossa että saisin mitään kummoisia keskusteluja käytyä siitä huolimatta, että aineopinnot ovat noin 10op vaille suoritettu.  

Anyway, kun seuraavan kerran tänne jotain päivitän, olenkin jo Japanin kamaralla. Seuraavat päivät tulevatkin olemaan aika touhun täyteisiä, mutta palaan asiaan viimeistään silloin kun pääsen asunnolleni ja kerron ensimmäisten päivien kuulumiset.

Viimeisen viikon fiilistelyjä

Viikon päästä ollaankin sitten jo tien päällä ja fiilikset ovat aika korkealla! Vaikka miulla onkin jo yksi vaihto-opiskelujakso takana ja olen sitä kautta kokenut tällaisen vaihtohuuman kertaalleen, olo on hassusti samanlainen kuin kolme vuotta sitten Saksaan lähtiessä: innostunut ja jännittynyt.

Tälle viimeiselle viikolle Suomessa ei mulla ole mitään kummempaa aktiviteettia taikka ohjelmaa kuin pakkaamista ja siivoamista, ja tohdin jopa ilmoittautua yhteen tenttiin tässä vaihtofiilistelyjen lomassa. Viime aikoina on pitänyt tietysti petrata paljon tuota japania, erityisesti puhuminen on mulla aivan ruosteessa kun en ole pitkään aikaan kieltä silleen intensiivisesti käyttänyt. Poikaystävänikin kanssa puhutaan paljon sellaista englanti-japani-suomi-sekoitusta :D 24. ja 25. päivä on Doshishassa kirjalliset ja suulliset tasokokeet ja erityisesti tuo suullinen koe vähän hirvittää. Sitä varten olen taas kaivanut kaikki japanin kielen oppimateriaalini esiin ja yrittänyt niiden avulla petrata sanastoa ja suullista kielitaitoa siinä toivossa, että japanin puhuminen taas luonnistuisi sen verran että saisin edes itseni esiteltyä enemmän tai vähemmän sujuvasti. 

Vielä olisi muutama pikku homma hoidettavana tämän viikon aikana. Kaikki suurimmat valmistelut, kuten viisumi (jonka vuoksi piti raahautua Helsinkiin Japanin suurlähetystöön), vakuutukset ja rokotukset, ovat jo onneksi viivattu yli meitsin to do- listasta ja enää ei tarvitse kuin vaan käydä ostamassa pari pikkuasiaa kuten särkylääkkeet ja semmoiset. Alkuviikon olen vielä kämpillä Joensuussa ja hoidan loputkin asiat kuntoon ja perjantaina suuntaan viikonlopuksi kotikonnuille perheen luokse, kun sitten maanantaiaamupäivästä suunnataan joukolla Joensuun lentoasemalle, josta pääsee kätevästi ja nopeasti lentäen Helsinki-Vantaalle. Mulla onkin ihan kunnon saattajajoukko matkalle, kun vanhempani päättivät lähteä miun kanssa samaa matkaa ja reissailla viikon Japanissa ja mukaan lähtee myös kaksi perhetuttuamme :)

Hakuprosessista

Sanotaan, että jos haluaa mennä vaihtoon, pitää vaihdon suunnittelu aloittaa hyvissä ajoin – useimmiten jo vuotta ennen lähtöä, koska hakeminen tapahtuu jo vaihtojaksoa edeltävänä lukuvuonna. Haku on kaksivaiheinen: ensin haetaan oman yliopiston ehdokkaaksi kotiyliopiston järjestämässä haussa. Hakeminen tapahtui sähköisellä lomakkeella, johon ilmoitettiin omat tiedot mm. omista opinnoista, ja minne päin on hakemassa vaihtoon. Hakemukseen täytyi liittää myös Letter of Motivation (motivaatiokirje), joka yleensä kirjoitetaan englanniksi. Noin kuukautta myöhemmin sain tiedon, että kotiyliopistoni puoltaa menemistäni vaihtoon. Fiilikseni silloin oli tyyliin vain että ”jee, step one completed.”

Viime talvena sain yliopistoni kv-koordinaattorilta hakuohjeet ja tarvittavat paperit Doshishaan. Mutta koska Doshishan hakuaika kevätlukukaudella vaihtoon lähteville päättyi vasta marraskuussa, ei minun tarvinnut vaivata sillä asialla pientä päätäni vielä silloin, vaan hakupapereiden täyttäminen muuttui minun kohdallani ajankohtaiseksi vasta syksyllä. Niinpä otin viime kevään ja kesän ihan chillisti ja palasin asian pariin loppukesästä.

Hakuprosessi oli piiiiiiitkä ja paikoin jopa turhauttava. Hakulomakkeisiin piti kirjoittaa itsestä kaikki maailman tiedot kuten oma kouluhistoria ala-asteelta tähän päivään, milloin on valmistunut mistäkin koulusta jne. Lisäksi lomakkeessa kartoitettiin omaa japanin kielen opiskelua ja piti ilmoittaa kuinka paljon on opiskellut japania tunteina. Kyllähän tässä on paljon aikaa japanin opiskelulle pyhitetty, mutta en mä oo koskaan pitänyt kirjaa siitä, kuinka monta tuntia oon mihinkin tenttiin lukenut jne. Menin helpoimman kautta vaan laskemalla suoritettujen japanin kurssien kurssikuvauksissa ilmoitetut tuntimäärät yhteen ja ilmoitin yhteenlasketut tunnit lomakkeelle, koska eipähän tuo loppupeleissä niin tarkkaa ole. Lisäksi mun piti käydä terveydenhoitajalla täytättämässä lomake omasta terveydentilasta ja sitä varten täytyi käydä röntgenissä kuvauttamassa keuhkot, pyytää japanin opettajalta suosituksia sekä arviointia japanin kielen taidostani ja jopa pyytää pankilta todistus omasta pankkitilistä. Mun piti jo hakuvaiheessa todistaa, että olen kykenevä kustantamaan elämiseni Japanissa liittämällä hakemukseen todistus, jossa näkyy että minulla on vaadittu määrä rahaa. Mutta entä jos tili ehtii tyhjetä siinä välissä kun olet saanut hyväksynnän, ja kun pääset vihdoin tien päälle sulla onkin vain puolet siitä pankin todistuksessa ilmoitetusta rahasummasta? :D

Kaikkein eniten päänvaivaa ja stressiä aiheutti motivaatiokirje, jonka piti olla käsin kirjoitettu ja vähintään 400 merkkiä pitkä. Ja kaikeksi suureksi iloksi sen piti olla japaniksi. Sen kanssa pakersin varmaan toista kuukautta, koska a) en keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa b) se mitä keksin kirjoittaa olikin ihan kauheaa liibalaabaa ja piti aloittaa alusta ja c) oon vaan niin sukka. Mulla oli yks vihko täynnä vaikka mitä luonnoksia ja lauseita joita voisin lopullisessa versiossa käyttää, ja jouduin useaan kertaan turvautumaan poikaystävääni jolle yhtä useaan kertaan turhauduin koko touhusta ja valitin että ”en ossaa”. Luin hälle usein puhelimitse ääneen mitä olin saanut aikaiseksi, ja lähes joka lauseessa oli jotain korjattavaa. Lopullinen tuotokseni oli omasta mielestäni ihan kökkö, mutta sainpahan mokoman tekstin tehtyä. Puhtaaksikirjoittaminen oli tarkkaa hommaa, koska tuolle kirjeelle oli ihan oma lomakkeensa ja yksikin virhe oli kohtalokas. Jouduin kirjoittamaan tekstin neljästi, ennen kuin tuli tarpeeksi hyvää jälkeä eikä tullut kirjoitusvirheitä. Laskin myös useaan otteeseen, että pituutta on varmasti tarpeeksi ja että se 400 merkin raja ylittyi. Kaikki vaivannäkö lopulta palkittiin ruhtinaallisesti kun joulukuussa sain virallisen tiedon Doshishasta, että minut on hyväksytty vaihtoon. Jee!!